JUHA PISTO: TEOSESITTELYT

Piae Cantiones (suom. hurskaita lauluja) on kokoelma latinankielisiä teini- eli apupappilauluja, joita laulettiin Suomessa ja Ruotsissa katoliselta keskiajalta 1800-luvulle asti.

Kokoelman julkaisi viipurilainen ylioppilas Theodoricus Petri Rutha Saksassa vuonna 1582. Tekstien oikeaoppisuuden tarkasti Turun katedraalikoulun rehtorina toiminut Jacobus Finno. Kokoelman laulut ovat alkuperältään yleiseurooppalaisia mutta joukossa saattaa olla myös jokunen Suomessa syntynyt laulu. Vuonna 1616 Hemminki Maskulainen julkaisi lauluista suomenkielisen nuotittoman käännöksen ”Wanhain Suomen maan Piispain ja Kirkon Esimiesten laulud Christuxesta ja inhimillisen elämän surkeudhesta”.

Kuultavan teoksen nimen Accessiones ad Pias Cantiones voisi kääntää esim. lähestymisiä tai näkökulmia Piae Cantiones lauluihin.  Näitä näkökulmia ja lähestymisiä luodaan erilaisille puhallinkokoonpanoille sävelletyillä miniatyyreillä. Aina ennen varsinaista Piae Cantiones sävelmää erityyppiset soitinkokoonpanot ikään kuin tutkivat sävelmää ja tekstiä jostakin näkökulmasta. Lyhyisiin, jopa aforistisiin  soiviin tuokiokuviin on pyritty kuhunkin sisällyttämään yksi näkökulma ja tunnetila jonka pohjana on laulun teksti ja –melodia.

Kontrastia lisää se, että itse ”hurskas laulu” esitetään yksiäänisesti, eli gregoriaanisen laulun perinteitä noudattaen. Kuorolle on annettu vapaus tulkita laulut omalla tavallaan käyttäen esim. vuorottelua nais- ja miesäänten välillä,  solisteja jne. Ainut ohje on että laulettu osuus on aina yksiäänistä.

Kaikki neljä laulua sijoittuvat aihepiiriltään jouluun ja kertovat näin ilosanomaa Jeesuksen syntymästä maailman Vapahtajaksi.

Liikkuessaan pohjoisen luonnossa tiettömien taipaleiden takana, kaukana kairassa voi vaeltaja kokea yhtäältä olevansa henkisesti hyvin vahva. Toisaalta hän voi samalla ymmärtää oman pienuutensa ja tuntea suurta kunnioitusta erämaaluontoa kohtaan.

Ihmisen aistimukset niin luonnossa liikkuessa kuin esim. musiikkia kuunnellessa ovat hyvin samankaltaisia, moninaisia ja aina aidon henkilökohtaisia. Usein niissä on voimakas todellisuuden vaikutelma.

 Edellämainittujen asioiden ympäröimänä on syntynyt teos Arktisia illuusioita- konsertto orkesterille. Se on musiikiksi kirjoitettuja illuusioita (aistiharhoja, harhakuvitelmia ja väärin tulkittuja todellisia aistimuksia) joita pohjoinen luonto ja sen vuodenajat ääriolosuhteineen voivat saada ihmismielessä aikaan.

 

Konsertossa on kolme osaa ja niillä kullakin on oma ”luonteensa”. Esitettäessä osat soitetaan yhteen ilman taukoja eli attacca. Teoksesta löytyy solistisia, hetkittäin jopa virtuoosisia osuuksia niin yksittäisille soittimille kuin soitinryhmillekin. Yhtenä solistisena punaisena lankana lähes koko teoksen läpi kulkee jousikvartetti tai –kvintetti. Sillä on sävellyksessä keskeinen rooli useine itsenäisine jaksoineen.  

Kuten monesti aiemminkin en halua tässäkään yhteydessä selitellä musiikkiani tämän enempää. Annetaan tilaa henkilökohtaisille tuntemuksille, aistimuksille ja illuusioille jotka joka tapauksessa ovat niitä ainoita ja oikeita.

 

Konsertto nokkahuilulle ja puhallinorkesterille

  1. Canzone a ballo
  2. Cassazione
  3. Capriccio

Konsertto on selkeästi kolmiosainen ja sen osilla on omat karaktäärinsä. Konsertossa solisti käyttää neljää erikokoista, äänialaltaa erilaista nokkahuilua  ja esittelee soolokadensseissa kulloinkin käytössä olevan nokkahuilun sointivärejä ja -sävyjä mm. modernein soittoteknisin keinoin. Konserton orkestraatio vaihtuu aina osakohtaisesti. Pysyviäkin instrumentteja toki orkesterista löytyy kuten esimerkiksi cembalo, käyrätorvet ja kontrabasso joilla on kokonaisuuden kannalta hyvinkin tärkeä rooli.

Ensimmäinen osa nimeltään Canzone a ballo (tanssilaulu) on nimensä mukaisesti tanssillisia elementtejä sisältävä elegantti sävelnäkymä. Solisti soittaa osuutensa altto nokkahuilulla.

Toisessa osassa Cassazione (yöserenadi) solistin tenori nokkahuilu ”laulaa” serenaadia hämärän jo laskeuduttua. Tenorihuilun matala rekisteri ja tumma sointi sopii hyvin kuvaamaan öisiä tunnetiloja ja -kuvia.

Kolmasosa on nimeltään Capriccio (oikku). Siinä solisti käyttää kahta äänialaltaan korkeinta nokkahuilua jotka ovat sopraano ja sopraniino. Tämä virtuoosinen ja ”oikukas” osa haastaa niin solistin, orkesterin, kuin mahdollisesti kuulijankin ikään kuin  kilpajuoksuun alati muuttuvaa maalia kohti, johon lopulta pääsee vain solisti.

Konsertto nokkahuilulle ja puhallinorkesterille on Pohjan Sotilassoittokunnan tilausteos vuodelta 2011  ja se on sävelletty nokkahuilutaiteilija Eero Saunamäelle.

Teos alkaa meditatiivisella johdanolla, joka nopeasti muotoutuu elegiseksi koraaliksi, kyselevän ihmisen hiljaiseksi rukoukseksi. Kun koraali haihtuu jää jäljelle vain yksi ääni, punainen lanka, joka yhdistää sen yllättävään ja energiseen toiseen osaan.  Siinä on vahvasti läsnä lupaus, näky ja päämäärä.

Teoksen nimi Devotio on latinaa tarkoittaen lupausta, uhrausta ja hartautta. Teos on Pohjois-Suomen Sotilasläänin kirkollisentyön tilausteos vuodelta 2012 . Se on omistettu Oulun Hiukkavaarassa vuoden 2013 loppuun toimineelle Pohjan Sotilassoittokunnan vaskiseitsikolle, joka myös aikanaan kantaesitti teoksen.

 

Pianisti Sanna Smolander tiedusteli taannoin halukkuuttani säveltää hänelle teos soolopianolle. Olin tuolloin jo jonkin aikaa suunnitellut ensimmäisen pianoteoksen säveltämistä ja niinpä kysymykseen oli helppo vastata myöntävästi. Näin alkoi yli puolen vuoden pituinen tutkimusmatka tämän instrumentin parissa, jonka lopputuloksena syntyi n. 12 minuutin mittainen, yksiosainen teos joka sai nimekseen Fantasy for piano. Kysymyksessä on siis Sanna Smolanderin tilausteos.

Sävellysyprosessi oli mielenkiintoinen ja innostava siksikin, että työskentelimme Sannan kanssa sen aikana jonkin verran myös yhdessä. Minä tein sopivan kokonaisuuden musiikkia valmiiksi ja lähetin aika ajoin materiaalia Sannalle kommentoitavaksi. Tämä auttoi  minua varmistumaan mm. siitä, että nuottiin tulisi mahdollisimman vähän pianistille epätyyppillistä/-kiitollista soitettavaa. Omasta puolestani voin sanoa, että yhteistyö lavensi näkemyksiäni ja avasi erilaisia näkökulmia omaan ajatteluun.

Teos itsessään on vapaa muotoinen fantasia, kuvitelma,  jossa on useita eri karakteristisia jaksoja. Rapsodisuudesta huolimatta jaksoja yhdistää osin temaattisuus ja osin myös harmonia. Kantavana ajatuksena sävellystyössä ei kuitenkaan ollut tiukka tai ilmeinen rakenne tai tunnistettavuus. Tarkoitus oli  saada aikaiseksi ehjä kokonaisuus, jonka sisällä kuulijaa kuljetetaan monenlaisten värien ja tunnetilojen läpi.

Painovoima eli gravitaatio on luonnonilmiö, joka saa kaikki massalliset kappaleet vetämään toisiaan puoleensa. Vuorovaikutuksen voima riippuu kappaleiden massoista ja etäisyyksistä. Painovoimalla on heikoimpanakin perusvuorovaikutuksena ratkaiseva merkitys maailmankaikkeuden suuren mittakaavan rakenteeseen.

Voiko äänimaailman sisällä vallita painovoiman kaltaisia lakeja? Mikä on musiikkiteoksessa kulloinkin massaltaan tai painoarvoltaan se elementti, joka vetää toisia voimakkaimmin puoleensa tai jolle muut ovat tavalla tai toisella alisteisia? Mikä on se tekijä tai ne tekijät, jotka pitävät sävellystä – tuota äänien kosmosta – ja sen rakennetta kasassa?

Musiikki, varsinkin sävellys, on ainakin osittain suunniteltu äänimaailma, joka koostuu erilaisista elementeistä. Ne voivat olla yksittäisiä säveliä, melodioita, intervalleja, sointuja, harmonioita, rytmejä, instrumentaatiota, dynamiikkaa, agogiikkaa, akustiikkaa tai vaikkapa rakenteita ja muotoja.

Elementit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja niiden keskinäinen merkitys ja painoarvo muuntuu koko ajan. Jokin elementti tai elementtiryhmä ikään kuin kerää huomion, alistaa muut käyttöönsä ja vetää niitä puoleensa. Näin syntyy tai synnytetään soivia tiloja ja muotoja, joissa erilaiset jännitteet rakentuvat ja purkautuvat.

Sävellyksen nimi viittaa hypoteettiseen alkeishiukkaseen, gravitoniin, jonka arvellaan toimivan painovoiman välittäjähiukkasena.  Teos on sävelletty kapellimestari Sami Ruusuvuoren tilauksesta ja se on saanut inspiraationsa tämän edellä kerrotun, osin leikkimielisenkin pohdinnan tuloksena.

Halki aikojen on musiikillinen katsaus Suomen puolustusvoimien satavuotiseen historiaan. Teoksen punaisena lankana kulkee puolustusvoimien kunniamarssi, Porilaisten marssi, joka sävellyksen eri vaiheissa näyttäytyy aina hieman eri näkökulmista.  Välillä hauraana, tuskin tunnistettavana. Joskus taas levottomasti merkkisignaalien ympäröimänä tai sitten lähes itsestäänselvyytenä, puhtaasti ja yksinkertaisesti.

Teoksen dramaturgia muotoutuu ajatuksesta missä tullaan jostakin, ollaan jossakin ja lopuksi  mennään jonnekin.  Halki aikojen on Pääesikunnan sotilasmusiikkiosaston tilausteos ja se on omistettu suomalaisille sotilassoittajille halki aikojen.

 

 Trio viululle, sellole ja pianolle sai alkusysäyksen toiveesta tehdä musiikkia tuttavaperheen ”kotiorkesterille”. Syntyi pienimuotoinen teos jossa soljutaan ja pyrähdellään tonalisuuden rajamailla. Hetkittäin kontrapunkti ja temaattinen työstäminen on hyvinkin aistittavissa ja läsnä, toisinaan niiden kadotessa lähes olemattomiin.

Kaiyu-shiki (kaiyū-shiki) on japanilainen kierreltävä kävelypuutarha, jossa polku kiertää lammikkoa, tai muuta vesialuetta, jotta näkymiä voidaan ihailla myös veden kuvajaisina. Lisäksi polun varrella on yllätyksiä, koska ideana on, ettei puutarha ole nähtävissä kokonaan, vaan jokaisessa polun käänteessä aukeaa uusi näkymä.

Kantaatti baritoni solistille, mieskuorolle ja puhallinorkesterille.

Teos on sävelletty Kainuun Prikaatin kirkollisen työn tilauksesta Puolustusvoimien pohjoisen maanpuolustusalueen kirkkojuhlaan 2019.

Kantaatti on viisi osainen ja sen tekstimateriaali koostuu raamatun psalmeista. Toiseksi pohjamateriaaliksi valikoitui suomalainen kansankoraali.

Vaikka kantaatin tekstit puhuvat yksituumaisesti Jumalan varjeluksesta ja kutovat teokseen näin punaisen langan, on sävelkieleen tietoisesti haettu erilaisia vastapareja. Näitä ovat esimerkiksi tonaalisten (tasasointisten) ja atonaalisten (riitasointisten) harmonioiden yhdisteleminen, suomalaisen kansankoraalin yhdistäminen varhaiskristillisen ajan juutalaiseen musiikkiperinteeseen, sekä tietysti kuoron ja solistin vuorottelu.

On yllättävää havaita miten kulttuurisesti, historiallisesti ja maantieteellisesti eri lähtökohdista kumpuavista asioista löytyy kiinnostavia yhteyksiä ja ne voivat sulautua samaan nimittäjään menettämättä omaa itseisarvoaan. Teos on omistettu kaikelle Puolustusvoimissa tehtävälle kirkolliselle työlle ja sen tekijöille.

Kantaatin osat ja tekstit:

  1. Herra on minun paimeneni (kuoro/orkesteri)

Teksti psalmin 23 pohjalta

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Hän vie minut vihreille niityille ja johtaa vetten ääreen,

siellä saan levätä.

 

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa oikealle tielle.

Vaikka kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa,

sillä sinä olet minun kanssani.

Sinä suojelet minua kädelläsi ja johdatat paimensauvallasi.

 

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut jokaisena päivänä

ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

  1. Ihmeellinen on sinun armosi (solisti/orkesteri)

Teksti psalmin 36 pohjalta

Ihmeellinen on sinun armosi Jumala, ihmeellinen on sinun armosi.

Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.

Sinä ruokit heidät, ruokit talosi runsain antimin

ja annat heidän juoda ilosi virrasta.

Ihmeellinen on sinun armosi Jumala,

ihmeellinen on sinun armosi.

 

Siipeis suojaan ihmislapset rientävät.

Sinä ruokit heidät runsain antimin.

Annat juoda ilosi virrasta.

  1. Sinä, israel, luota Herraan! (kuoro/orkesteri)

Teksti vk 374, sekä psalmin 115 pohjalta

Mitä silloin multa puuttuu, kun Herra huolen kantaa?

Turhaan sielu häneen suuttuu. Hän taivaan leipää antaa.

 

Sinä, Israel, luota Herraan!

Hän on sinun turvasi ja kilpesi.

Aaronin suku, luota Herraan.

Hän on sinun turvasi ja kilpesi.

 

Vitsalla ja sauvallasi paimenna Herra meitä,

ettemme pois laumastasi outoja kulje teitä.

Sä meille katoit pöydän,

sanastas leivän löydän keskellä vihollisten.

 

Sinä, Israel, luota Herraan!

  1. Korkeimman suojassa (solisti/orkesteri)

Teksti psalmin 91 pohjalta

Se joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa

sanoo näin:

 

”Sinä Herra olet linnani, olet linnani ja turvapaikkani.

Sinuun minä turvaan.

Herra pelastaa minut linnustajan ansasta

ja pahan sanan vallasta.

Hän levittää siipensä sinun yllesi

ja sinä olet turvassa niiden alla

Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.”

  1. Minä kohotan katseeni vuoria kohti (kuoro/solisti/orkesteri)

Teksti psalmin 121 pohjalta

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.

Mistä saisin avun?

 

Minä saan avun Herralta,

häneltä, joka on luonut maan ja taivaan.

Ei hän väsy, ei hän nuku,

Herra, hän on Israelin turva.

 

Hän on suojaava varjo,

hän on vartijasi, ei väisty viereltäsi.

Näännytä ei päivän helle,

ei kuunvalokaan sua yöllä vahingoita.

 

Päivällä ei aurinko vahingoita sinua

eikä kuunvalo yöllä.

Hän ei anna sun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee,

väsymättä varjelee.

 

Minä kohotan katseeni, kohotan vuoria kohti.

 

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,

sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina,

aamen.

Leu’dd on sävelletty Pääesikunnan vuonna 2006 järjestämään K.H. Pentin nimeä kantavaan sävellyskilpailuun jossa se voitti puhallinorkesterisarjan ensimmäisen palkinnon. Sävellystyöni lähtökohtana oli traditiosta käsin hakea jotakin uutta tuttuun, ehkä vähän ”pöhöttyneeseenkin” puhallinorkesteri-ilmaisuun.

Leu’dd tarkoittaa itäsaamelaisten kolttien suvussa kulkevaa taitoa esittää lauluruno tai kronikka elävästä elämästä. Kolttasaamelaisen lauluesityksen perustana on yksi melodia-aihe, joka esiintyy kerran muunneltuna jokaisessa säkeessä.

Tässä sävellyksessä ei pyritä seuraamaan aidon Leu’ddin ideaa tai esimerkkiä. Yhtäläisyys on lähinnä symbolinen ja henkinen. Teosta voisi väljästi tituleerata myös sävelrunoksi. Se alkaa bassoklarinetilla ja fagotilla vahvistetun saksofonikvartetin esittelemällä koraaliaiheella. Monivaiheisen temaattisen työstön ja kehittelyn jälkeen tähän koraaliteemaan palataan hiukan muunneltuna kappaleen loppupuolella koko orkesterin voimin.

 

”Ihmisen kuollessa syttyy taivaalle uusi tähti valaisemaan häntä ikävöivien ystävien matkaa.”

Tämän kauniin legendan ympärillä syntyi Lux in nocte (valoa yössä), surun ja kaipauksen sävyttämä kappale tuubasolistille, puhaltimille ja lyömäsoittimille. Puolitonaalinen, osin pastissisävyjäkin sisältävä eleginen sävelkieli lipuu alun staattisesta, tuskaisasta neuvottomuudesta kohti seesteistä, toivoa orastavaa päätöstä. Teos on sävelletty äitini muistolle ja omistettu myös soittajakollegalleni Miika Jämsälle, joka kantaesitti teoksen tammikuussa 2007.

Mieltymys gregoriaaniseen kirkkolauluun sai minut tekemään tutkimusmatkaa sen alkujuurille. Samalla se oli retki katolisen kirkon vanhaan ja rikkaaseen messusävelmäperinteeseen. Tämän matkan aikana syntyi teos MISSA BOREALIS – Pohjoinen messu. Missa borealis on teos, jonka kapellimestari Jaakko Nurila tilasi omaa orkesterinjohdon diblomikonserttiaan varten. Teos kantaesitettiin syyskuussa 2008 Temppeliaukion kirkossa. Kantaesityksen johti Jaakko Nurila, orkesterina oli Kaartin Soittokunta ja kuorona Sibelius-Akatemian kirkkomusiikinopiskelijoista, sekä varusmiessoittokunnan soittajista koottu lauluryhmä.

Koska tämä teos ei sisällä kaikkia virallisia messun osia sitä voi kutsua myös nimellä Missa brevis – lyhyt messu. Tässä kuten yleensäkin, pois jätetty  osa on credo. Pohjoisessa messussa pelkistetty, yksiääninen laulu käy dialogia suuren harpulla ja pianolla vahvistetun puhallinorkesterin kanssa.

Liturginen messumusiikki on sävelletty Jumalanpalveluskäyttöön, ja se on aina luonteeltaan sakraalia, pyhää. Niin tässäkin tapauksessa sikäli kun se ymmärretään siten, että sen laulaminen ja soittaminen on enemmänkin jumalanpalvelusta kuin esittämistä tai esiintymistä. Pohjavireenä on gregoriaaninen laulu, katolisen kirkon messusävelmät sekä pohjoinen luonto ja siellä elävät ihmiset. Käsite Pohjola ja pelkistetty yksiääninen gregoriaaninen laulu sisältävät mielestäni runsaasti yhtäläisyyksiä ja tarttumapintoja.  Niistä kumpuava mystiikka, yksinkertaisuus, vähäeleisyys ja omaleimainen, karu olemus kätkevät kuitenkin sisäänsä hyvin rikkaan ja intensiivisen kokemusmaailman. Sanonta ”Less is more” (vähän on enemmän) toteutuu mitä osuvimmin tässä yhteydessä.

Messun osien Kyrie ja Gloria lauluosuuksissa on käytetty osin muunneltuna katolisen kirkon kyseisiä messusävelmiä Liber cantualis – nuottikirjasta (Kyrie /Missa IX Cum Jubilo, Gloria /Missa IV Cunctipotens genitor Deus). Muilla laulettavilla osilla (Sanctus ja Agnus Dei) ei ole suoranaista yhteyttä originaaleihin messusävelmiin. Niissä melodialinjoihin on pyritty löytämään samaa ”arkaaista” sävyä ja tunnelmaa kuin alkuperäisissä messusävelmissäkin on tunnistettavissa.

Missa Borealiksesta on tehty kaksi versiota. Ensimmäinen 2008 yksiääniselle mieskuorolle ja puhallinorkesterille. Toinen versio vuonna 2015 sekakuorolle ja sinfoniaorkesterille.

 

 

MISSA BOREALIS – tekstit:

  1. Introitus

 

  1. Kyrie

Kyrie eleison. Christe eleison.                                    Herra armahda. Kristus armahda.

Kyrie eleison.                                                                Herra armahda.

 

  1. Gloria

Gloria in excelsis Deo.                                                Kunnia Jumalalle korkeuksissa.

Et in terra pax hominibus bonae voluntatis.             Maassa rauha ihmisillä hyvä tahto.

 

  1. Sanctus

Sanctus Dominus Deus Sabaoth.                               Pyhä, Herra Sebaot

Pleni sunt caeli et terra Gloria tua                             Kaikki maa on täynnä kirkkauttasi.

Hosanna in excelsis.                                                    Hoosianna korkeuksissa.

Benedictus qui venit in nomine Domine.                 Siunattu Hän joka tulee Herran nimessä.

Hosanna in excelsis.                                                    Hoosianna korkeuksissa.

 

  1. Agnus Dei

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:                        Jumalan karitsa, joka otat pois maailman

miserere nobis.                                                             synnin: armahda meitä.

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:                        Jumalan karitsa, joka otat pois maailman

dona nobis Pacem                                                       synnin: anna meille rauha.

 

NACHTMUSIK (2009 / 2014)

on öinen vuoropuhelu solistisen englannintorven ja puhaltimista, lyömäsoittimista, sekä kontrabassosta koostuvan orkesterin kanssa. Sävellys rakentuu paljolti herkkien, kamarimusiikillisten elementtien varaan.

Idea hauraasta, vähäeleisestä, jopa minimalistisia piirteitä sisältävästä meditatiivisesta teoksesta muuntui kuitenkin sävellysprosessin aikana. Lopulta teos sai rapsodisen, alkuperäisideaa huomattavasti vivahteikkaamman ja dramaattisemman ilmeen. Teoksen ensimmäinen versio on sävelletty Pohjan Sotilassoittokunnan tilauksesta vuonna 2009.  Vuonna 2014 valmistui toinen versio jossa orkestraatiota on muokattu vastaamaan sinfoniaorkesterin puhaltajistoa. Nachtmusik on omistettu kaikille syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen.

 

SAMURAIN TIE (2016)

on viisiosainen laulusarja baritonisolistille ja puhallinorkesterille. Teoksen teksti ovat peräisin  Yamamoto Tsunetomon kirjasta Hagakure jonka on julkaistu ensimmäisen kerran Japanissa 1700-luvun alkupuolella. Kirjan suomenkielisen laitoksen nimi on Hagakure-Samurain tie. Käännöksen on tehnyt  Jaakko Anhava.

Laulusarjan osat kuvaavat elävästi ja humoristisestikin samuraiden ajattelua, heidän arvojaan ja toimintatapojaan.

  1. Tie

Vaikka ihminen kuinka tietäisi miten hänen tulee toimia tai elää on jokainen meistä joskus erehtyväinen ja huolimaton.  Usein ajaudumme touhuamaan asioiden parissa jotka eivät meitä aidosti kiinnosta ja siksi elämästä puuttuu intohimo ja omistautuminen. Tylsistyminen ja välinpitämättömyys on ihmiselle kaikkein pahin vitsaus.

  1. Neljä lajia

Samuraikin on ihminen kantaen mukanaan samoja inhimillisiä piirteitä kuin kaikki muutkin.

  1. Carpe diem

Hetkessä elämisen kyky ja taito keskittyä olennaiseen ovat tavoiteltavia asioita ei vain samuraille, vaan myös elämässä yleensä.

  1. Vanhudenhöperö

Ihmisen oma käsitys itsestä poikkeaa usein siitä millainen käsitys muilla hänestä on. Lienee siis viisasta ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pyrkiä rehellisyyteen ja armollisuuteen myös itsensä suhteen.

  1. Teeseremonia

Japanilainen teeseremonia on taidemuoto ja henkisen oppimisen polku. Teetaiteen oppiminen vaatii vuosien harjoittelua ja jotkut omistavat sille koko elämänsä.

on öinen vuoropuhelu solistisen englannintorven ja puhaltimista, lyömäsoittimista, sekä kontrabassosta koostuvan orkesterin kanssa. Sävellys rakentuu paljolti herkkien, kamarimusiikillisten elementtien varaan.

Idea hauraasta, vähäeleisestä, jopa minimalistisia piirteitä sisältävästä meditatiivisesta teoksesta muuntui kuitenkin sävellysprosessin aikana. Lopulta teos sai rapsodisen, alkuperäisideaa huomattavasti vivahteikkaamman ja dramaattisemman ilmeen. Teoksen ensimmäinen versio on sävelletty Pohjan Sotilassoittokunnan tilauksesta vuonna 2009.  Vuonna 2014 valmistui toinen versio jossa orkestraatiota on muokattu vastaamaan sinfoniaorkesterin puhaltajistoa. Nachtmusik on omistettu kaikille syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen.

on viisiosainen laulusarja baritonisolistille ja puhallinorkesterille. Teoksen teksti ovat peräisin  Yamamoto Tsunetomon kirjasta Hagakure jonka on julkaistu ensimmäisen kerran Japanissa 1700-luvun alkupuolella. Kirjan suomenkielisen laitoksen nimi on Hagakure-Samurain tie. Käännöksen on tehnyt  Jaakko Anhava.

Laulusarjan osat kuvaavat elävästi ja humoristisestikin samuraiden ajattelua, heidän arvojaan ja toimintatapojaan.

  1. Tie

Vaikka ihminen kuinka tietäisi miten hänen tulee toimia tai elää on jokainen meistä joskus erehtyväinen ja huolimaton.  Usein ajaudumme touhuamaan asioiden parissa jotka eivät meitä aidosti kiinnosta ja siksi elämästä puuttuu intohimo ja omistautuminen. Tylsistyminen ja välinpitämättömyys on ihmiselle kaikkein pahin vitsaus.

  1. Neljä lajia

Samuraikin on ihminen kantaen mukanaan samoja inhimillisiä piirteitä kuin kaikki muutkin.

  1. Carpe diem

Hetkessä elämisen kyky ja taito keskittyä olennaiseen ovat tavoiteltavia asioita ei vain samuraille, vaan myös elämässä yleensä.

  1. Vanhudenhöperö

Ihmisen oma käsitys itsestä poikkeaa usein siitä millainen käsitys muilla hänestä on. Lienee siis viisasta ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pyrkiä rehellisyyteen ja armollisuuteen myös itsensä suhteen.

  1. Teeseremonia

Japanilainen teeseremonia on taidemuoto ja henkisen oppimisen polku. Teetaiteen oppiminen vaatii vuosien harjoittelua ja jotkut omistavat sille koko elämänsä.

 

Tämä teos Viidelle laulajalle (s, m-s, a, t, b) ja puhallinkvintetille (fl, ob, cl, hn, bsn) on syntynyt lauluyhtye Punctumin tilauksesta. Lauluyhtye vietti 2017 kymmenvuotisjuhliaan ja kunnianhimoisena hankkeenaan esitti kaikki n. 90 Piae Cantiones –sävelmää tavalla tai toisella juhlavuoden konserteissaan.

Teos Scribere proposui – Kirjoittaa on minull´miell´ on kolmen Piae Cantiones –laulun pohjalta sävelletty kokonaisuus jonka tekstit puhuvat väkevästi siitä miten helposti vääryys saa maailmassa valtaa ja kuinka ihmisen tulisi olla aina valmis kohtaamaan oma kuolemansa. Ainut pelastus ja turva kristityllä on viime kädessä Kristuksen sovitustyössä.

Teoksessa on käytetty noita kolmea sävelmää hyvin vapaasti ja osin runsaastikin muunnellen. Ajatuksena on ollut tutkia alkuperäisten sävelmien/tekstien suhdetta ja luonnetta sekä koettaa löytää niistä jokin uusi näkökulma unohtamatta niiden juuria ja sitä omalle ajallemme melko vierasta hengellistä ilmapiiriä jossa ne ovat syntyneet.

Sävellys on kolmiosainen mutta se esitetään ilman taukoja (attacca) yhtenä kokonaisuutena. Teoksen osista kumpuaa erikoista kaksijakoisuutta. Toisaalta tonaalinen ja yksiääninen toisaalta atonaalinen ja parhaimmillaan jopa kymmenääninen harmoniamaailma. Paikoin voimakas ristiriita palopuheisen tai tuomitsevan tekstin ja virtailevan kauniin melodian välillä. Kansankielinen- vastaan latinankielinen teksti. Uusi ja vanha, hyvä ja paha. Kaunis ja ruma.

Ensimäisen osan Piae Cantiones on Scribere proposui, joka on myös teoskokonaisuuden nimenä. Tämä laulu löytyy vuoden 1701 luterilaisesta virsikirjastamme sanoilla; ”Kirjoittaa on minull´miell´ / tain mailman surkeudest´”. Tässä osassa on käytetty osittain kahta tekstiä yhtä aikaa tai niitä vuorotellen. Alkuperäinen latinankielinen teksti ja vuoden 1701 virsikirjan suomennos kulkevat siellä lomittain ja päällekkäin. Tämä oli yleinen käytäntö aikana jolloin lukutaito puhumattakaan latinan kielen taidosta oli kansan keskuudessa heikko. Sekoittamalla kansankieltä ja latinaa saatiin ihmiset hieman paremmin ymmärtämään se mitä he kuuntelivat, kenties lauloivat.

Osan alun ja lopun laulajien puheosuus haluaa alleviivata em. käytäntöä. Basson voisi kuvitella vaikka papin rooliin joka kertoo ja opettaa kansaa sen mutistessa ja toistellessa kuulemaansa tekstiä välillä suomeksi välillä latinaksi. Osan perussävy on arkkainen ja etäinen.

Toinen osa alkaa improvisatorisella jaksolla jossa naissolisti tapaillee joiuntyypistä melodiakulkua. Tämän osan pohjana on Piae cantiones -sävelmä Cum sit omnis caro. Sen alkuperäisen melodian sävelkulut assosioituiva minulla heti joikaamiseen ja siksi halusin hieman yhdistää näitä kahta asiaa. Tämäkin eräänlaista dualismia. Osassa on ajaton, valoisa ja toteava perusvire joka omalla tavallaan kuvaa ihmisen ainutlaatuisuutta ja sitä miten me olemme osa elämän kiertokulkua. Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla.

Teoksen päättää Invaluit malitia sävelmään ja tekstiin linkittyvä kolmas osa. Teksti on kuin ote lopunaikojen ennustuksesta ja luo maailmastamme sangen levottoman ja lohduttoman kuvan. Jotenkin tämä kaikki vuosisatojen takainen teksti kuulostaa niin tutulta ja tämän päiväiseltä. Maailman käyttövoimana tuntuu niin usein olevan itsekkyys ja röyhkeys. Oikeudenmukaisuuden puolustajat vaiennetaan ja väärä alkaakin näyttää oikealta. Tämä osa on temaattisesti ja karaktääriltään vahvasti sukua ensimmäiselle osalla ja sen vuoksi niitä on vähän alkupuolella yhdisteltykin. Levoton, ehkä epätoivoinen ja oravanpyörämäinen meno päätyy lopussa umpiperään ja seisahtuu musiikillisesti. Siinä tekstintekijä muistuttaa että tärkeitä aisoita on lopulta vähän.  Lopputekstin sanoma vapaasti käännettynä on jota kuinkin, ”Nöyrtykää Jeesuksen jalkojen juureen ja älköön olko mikään teille suurempi kuin Jeesus Kristus itse”

Sinfonia rakentuu neljästä osasta ja muotonsa puolesta rinnastuu näin selkeästi perinteiseen sinfoniaan. Osilla on omat nimet, mutta niiden ei ole tarkoitus kuvata mitään konkreettista asiaa vaan ovat musiikin emootion ja karaktäärien osviittoja.

Teos alkaa jousten johdannolla Inrtoduzione,  jossa hitaina aika-arvoina etenevä äänimaisema luo staattisen, ja odottavan tunnelman ja haastaa kuulijaa tarkkaavaisuuteen. Puupuhaltimien mukaantulo lyhyillä ja  satunnaisilla repetition omaisilla repliikeillä aloittaa Intermezzo -jakson jonka kehittelevä temaattinen aines pohjautuu juuri näihin toistuviin, nopeisiin kuvioihin ja toisaalta taas pitkiin melodisiin kaarroksiin ja alun staattiseen tunnelmaan.

Toinen osa Ballata rakentuu kahdesta erityyppisestä materiaalista. Lyyrinen, mutta määrätietoisesti eteenpäin soljuva alku saa seurakseen äkkinäisen, metrisiä rajoja kokeilevan ja siirtelevän aineksen. Osa on luonteeltaan hyvin rapsodinen ja myös hieman levoton. Tempo ei halua oikein asettua mihinkään mutta impulsiivisuus avaa myös uusia näkymiä. Muuten vaskivetoisen osan puolivaiheilla marimba ja harppu ottavat hyvin solistisen roolin jonka johdattelemana edetään kohti kolmatta osaa.

Scherzo osa on jo lopun alkua. Eri soitinryhmien välillä leikittelevät juoksutukset ja pyrähdykset antavat sille odottavan ja intensiivisen, pinnan alla kuplivan perusvireen. Se on materiaaliltaan sukua viimeiselle osalle ja toimii näin ikään kuin välittäjän roolissa. Kolmas- ja neljäsosa (Scherzo ja Finale) soitetaan attacca, eli yhteen ilman taukoa.

Finaalin ovet pamahtavat auki kun vasket ja puupuhaltimet alkavat takoa maahan vankkoja sointupilareita vuoron perään. Tämän jytkeen alla kontrabassot aloittavat ostinaattomaisen, hengästyttävän ja psykedeelisen ”kujanjuoksun” jota muu jousisto ja myöhemmin puhaltajatkin yrittävät vuorollaan seurata. Välillä on pakko ottaa happea (- tai lukua) mutta vain siksi, että koneesta voitaisiin taas pian saada irti enemmän kierroksia.  Kuulostaako jotenkin tutulta?  Kierrokset kasvaa ja sitten…….

Teoksen loppu johdattelee meidät materiaalimuistumina alkuun. Tullaan tilaan ja tilanteeseen jossa kaikki voisi alkaa, olla, jatkua, tai päättyä.

  1. Giglio – Lilja
  2. Pellegrino – Vaeltaja
  3. Preghiera – Rukous
  4. La tentazione di Sant’ Antonio – Pyhän Antoniuksen kiusaus

Tämä teos syntyi Oulu Sinfonian konserttimestarin Mikko Sorrin aloitteesta. Hän halusi tilata sonaatin tai vastaavan teoksen viululle ja pianolle. Teoksen esikuvaksi tuli hyvin nopeasti varhainen sonaatti, Sonata da chiesa, joka oli erityisesti barokin ajalla Sonata da cameran ohella erittäin suosittu instrumenttimusiikin teoslaji. Barokin ajan säveltäjänimet kuten Corelli ja Bassani olivat tämän teoslajin erityisiä taitajia ja kehittäjiä. Sonata da chiesan osien temposuhteet vakiintuivat muotoon hidas-nopea-hidas-nopea, ja niin on tässäkin sävellyksessä. Barokin ajalle tyypillisen affektiopin mukaisesti olen itsekin pyrkinyt luomaan osien vällille, jopa niiden sisälle, voimakkaita keskinäisiä kontrasteja.

Ensimmäinen osa Giglio-Lilja, viittaa ennen muuta symboliikkaan ja heraldiikkaan. Kristillisessä symboliikassa lilja on edustanut pyhää kolminaisuutta, tai se on ikonografisesti liitetty arkkienkeli Gabrieliin ja Marian ilmestyksen yhteyteen. Rakenteellisesti tämä osa jakaantuu kolmeen jaksoon ja sen harmonisessa ja melodisessa kuljettelussa on pyritty ilmentämään arvokkuutta, ehkä kauneuttakin, mutta myös yllätyksellisyyttä.

Toisen osan nimi Pellegrino-Vaeltaja, kuljettaa ajatuksia pyhiinvaellukseen joko ihan kokreettisena kävelynä pyhiinvaellusreittiä Santiago de Compostelaan, tai sitten vertauskuvallisesti elämän matkaan yleensä. Osan perusilme on jatkuvuus ja liike ja tässä osassa on muihin osiin verrattuna eniten temattisten aiheiden työstämistä ja kehittelyä.

Kolmannen osan Preghiera – Rukous,  lähtökohtana on koraali(mainen) meditatiivisuus ja pysyvyys. Viulu ja piano rakentelevat välillä jykevienkin pilarimaisten soitikudosten ohessa hyvin hauraita ja ilmavia sointeja.

Neljäs osa, nimeltään Pyhän Antoniuksen kiusaus, on luonteeltaan levottomin. Erilaiset häiriötekijät tai kiusaukset vaikuttavat ajoittain meidän kaikkien mielissä vieden usein ajatukset pois oleellisesta. Ne voivat olla vaikkapa rahaan, ajankäyttöön, mukavuuden haluun, tai ihmissuhteisiin, itseemme tai toisiin liittyviä. Niin sanottu Seitsemän kuoleman synnin eli pääpaheiden luettelo on yksi listaus näistä kiusauksista.  Osa esittää musiikillisesti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja kiusattuina ovat yhtä lailla sekä pianisti, että viulisti.

Suite for Abuk on norjalaisen tuubisti/kapellimestari Maria Molundin tilaama teos vuonna 2006 perustamalleen  Asker og Bærum Ungdomskorps (ABUK) -puhallinorkesterille. Maria halusi tilata orkesterilleen uuden teoksen NM janitsjar 2013 –kilpailua varten. Toiveena oli että teoksessa on sopivasti uusia ja erilaisia haasteita innokkaille ja kehityskykyisille nuorille soittajille. Orkesteri halusi omistaa teoksen perheenisälle, monin tavoin paljon orkesterin eteen työtä tehneelle Knut Henriksenille, joka äkillisesti menehtyi keväällä 2012.

Näistä lähtökohdista syntyi Suite for Abuk, kolmiosainen teos, jonka sävelkielen perusvireenä olevat tonaaliset harmoniat sekoittuvat välillä voimakkaastikin atonaaliseen ainekseen.

Kolme karakterikappaletta puhallinorkesterille

on tilausteos Ruskatrööttä- tapahtumaan, joka järjestettiin syksyllä 2007 Lieksassa. Se on sukellus osaan sitä suomalaista luontoa, joka peittää maamme pinta-alasta lähes kolmasosan. Karun ja vaativan luonteensa vuoksi suo on varmasti muokannut omalta osaltaan myös  suomalaista identiteettiä ja mielenmaisemaa.

Teoksen kolmesta osasta ensimmäinen on kirjoitettu pelkästään vaskipuhaltimille ja lyömäsoittimille. Se on huomionosoitus menneille sukupolville, suomalaiselle työlle, sisulle ja peräänantamattomuudelle.

Teoksen toisessa osassa on vain puupuhaltimia ja lyömäsoittimia. Tämä osa taas kuvaa sitä monisäikeistä ekosysteemiä mikä niin rauhallisen ja seesteisen suonäkymän uumenissa voi kihistä.

Kolmannessa osassa tulee esiin suon mystinen puoli. Suo on aina ollut paikka jonne ihmisiä on karkotettu, sinne on paettu, tai sitten sinne on hakeuduttu ammentamaan uutta elämänvoimaa. Kun aamu- tai iltausva tanssii suomaiseman yllä lähtee mielikuvitus helposti liikkeelle. Mielenkiintoista on myös esittää kysymys josko Suo- sanassa olisi vaikkapa Suomi- sanan etymologinen alkuperä?

tunnetaan myös nimellä Kaikuja Oulun kasarmilta. Oulu liittyy teokseen siten, että kaikki sen temaattisena aineksena olevat marssisävelmät ovat kytköksissä Oulun varuskunnassa historian saatossa toimineisiin joukko-osastoihin. Tjos teos luo musiikillisen läpileikkauksen oululaiseen varuskuntaelämään, sukeltaa se samalla omalla tavallaan myös suomalaisen marssimusiikin historiaan. Suomalainen marssifantasia on omistettu vuonna 2013 lakkautetulle Pohjan Sotilassoittokunnalle.

 Sävellyksen alkuideana oli tehdä kolme erilaista pienimuotoista sävelmaisemaa/-maisemakuvaa joilla kullakin on oma selkeä karaktääri ja sisältö. Osien nimet 1. Myth  2. Elegy ja 3. Humoresque eivät sinällään suoranaisesti viittaa mihinkään konkreettiseen maisemaan vaan ovat ikään kuin sävelmaalauksen, -taulun, -kuvan perustunnelman kiteytymä.

Teosta säveltäessäni selailin antiikin Kreikasta peräisin olevaa eeposta nimeltä Odysseia.  Sen tarinat, sankarihahmo Odysseuksen seikkailut  ja eepoksessa esiintyvien henkilöiden ja hahmojen väliset suhteet tulivat väistämättä mieleeni työn edetessä ja varmasti vaikuttivat myös osaltaan tuotoksen sisältöön. Tässä mielessä Three Picturesques- teoksen yhteyteen voisi liittää myös ohjelmamusiikillisen näkökulman. Oikeastaan sen tarkemmin en halua musiikkiani tässä yhteydessä selittää. Koska taiteen kokeminen on aina henkilökohtaista, ajattelen  että paras ja totuudenmukaisin selitys tai analyysi sen sisällöstä löytyy ja kehittyy  kunkin kuulijan ja/tai soittajan henkilökohtaisen kokemuksen kautta hänen omassa mielessään.

Kun nuori pianisti tuttavani Liisa Smolander soitti minulle ja pyysi voisinko säveltää hänelle lyhyen kappaleen X Leevi Madetoja pianokilpailujen ohjelmistoon saatoin kuvitella mielessäni hänen innostuneen säteilevät silmänsä ja lupasin oitis. Liisa halusi että kappaleessa olisi rauhallinen ja nopea jakso. Harmonisesti se voisi olla runsas ja vaikeusasteeltaan hänelle haastava. Kestoltaan se saisi olla noin kuusi minuuttia. Näillä nuoren tytön tarkoilla ohjeilla aloitin sävellystyön.

Tuumailija, The Thinker on ylistys ajattelun vapaudelle. Tuumailu, filosofointi, ajattelu, pohdinta tai miksi haluammekaan sitä nimittää on kaikkien ihmisten oikeus koulutukseen, sivistykseen, tai muuhun taustaan katsomatta. Kuuluisin suomalainen tuumailija lienee Konsta Pylkkänen, jonka siniset ajatukset liitelevät hiirihaukan lailla kesätaivaan sinessä tuntematta rajoja tai rajotteita.

Tässä teoksessakin ajatus on vapaa. Välillä se tekee kiivaasti johtopäätöksiä, pohtii pienen pieniä tai elämää suurempia kysymyksiä, ratkaisee ja ajautuu umpikujaan. Välillä se yksinkertaisesti vain on, mutta lepääkö se täysin? Siinäpä hyvä asia taas tuumailla.

Orkesteriteos Uhanalaisia tansseja on Pohjan Sotilassoittokunnan tilausteos vuodelta 2005. Se sai alkuinnoituksensa filosofi Eero Ojasen 1990-luvun laman keskellä Radioteatterille kirjoittamasta kuunnelmasarjasta Tarinoita Uhanasta. Sävellyksen kolmesta osasta muodostuu kehysrakenne, jossa lyyristä, jopa melankolista keskimmäistä jaksoa reunustavat rytmisesti ja harmonisesti voimakkaat, ekspressiiviset osat. Tämän tanssillisen teoksen toista, Uhanera  nimistä osaa on esitetty usein myös omana erillisenä kappaleena.

”Uhana on paikka, missä kaikki on uhanalaista. Se on kuvitelma kulttuurista, joka todella on konkreettisesti tuhoutumassa. Kyse ei ole katastrofista, dramaattisesta kerta-rysäyksestä ja äkkilopusta. Sen sijaan Uhanassa on kysymys siitä millainen olisi kulttuurin hidas, suunnitelmallinen, inhimillisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuva alasajo. Tuho on tulossa joskus tulevaisuudessa, ehkä se ei tule lainkaan, mutta kulttuurin on elettävä siltä pohjalta, että tähänastinen kasvun tie ei kerta kaikkiaan ole mahdollinen.”

Eero Ojanen-

Laulusarja sopraanolle ja harpulle syntyi harpputaiteilija ja sopraano Pauliina Kallion tilauksesta 2014. Hän halusi tilata uutta suomalaista musiikkia tälle harvinaiselle kokoonpanolle nyt kuultavaa laulututkintoa varten. Tämä teos on ensimmäinen työ, jossa olen säveltäjänä perin pohjin saanut tutustua harppuun instrumenttina, joka toimii sekä solistisessa että säestävässä roolissa. Matka on ollut haastava ja mieluinen ja avannut minulle monia uusia ikkunoita tämän hienon soittimen värikylläiseen maailmaan. Olen saanut tehdä Pauliinan kanssa tiivistä yhteistyötä ja hän on konsultoinut, sekä opastanut minua monissa niin laulu- kuin harppuosuuteenkin liittyvissä kysymyksissä. Siitä on ollut minulle suuri apu ja olen saanut runsaasti uusia ”erikoistyökaluja” myös tulevia töitäni varten.

Sain Pauliinalta vapaat kädet etsiä lauluihin sopivia tekstejä, jotka yhteisen pohdinnan jälkeen  löytyivät lopulta raamatun Saarnaajan kirjasta, Psalmeista sekä Laulujen lauluista. Muokkasin niitä vielä hieman ja näin oli tekstikokonaisuus valmis sävellettäväksi.

Laulut ovat tyylillisesti ja harmoniamaailmaltaan keskenään hyvinkin erilaisia. Täydellisen atonaalisuuden vastapainona voi kuulla välillä häpeilemättömän tonaalista, jopa romanttista sävelkieltä. Tämä kaikki on kuitenkin pyritty sommittelemaan niin, että laulut voidaan esittää joko yhtenä, ehjänä kokonaisuutena tai sitten erilaisina valikoituina kokonaisuuksina, niin kuin tässä konsertissa. Toisaalta ne toimivat varmasti myös yksittäisinä esitysnumeroina.

Laulusarjassa on seuraavat viisi osaa:

1) Helähdä harppu (teksti psalmin 108 pohjalta)

Kyseessä on ylistyslaulu, jossa sananmukaisesti harppu helähtää kiittämään Jumalaa yhdessä laulajan kanssa. Osan perusvireenä on malttamattomuus ja into.

2) Saarnaaja (teksti Saarnaajan kirjan 2. luvun pohjalta)

Tämä ”kaikella on aikansa” teksti lipuu syvissä  vesissä nyt myös sävelkielensä puolesta. Se haluaa alleviivata rajallisuutta ja luopumista, sekä haastaa meitä ajattelemaan oman elämämme arvoja ja valintoja.

3) Herra, paimeneni (teksti psalmin 23. pohjalta)

Tuttu Paimenpsalmi-teksti kertoo meille aina uudelleen mahdollisuudesta jättäytyä armon kannateltaviksi. Siinä soi luottamus, kaipaus, levollisuus ja turvallisuus.

4) Pyhiinvaeltaja (teksti psalmin 84 pohjalta)

Laulun läpi vaeltaa eri muodoissaan staattinen kulkemisen motiivi. Psalmiteksti ohjaa meitä ajattelemaan, että koko elämämme on yksi suuri pyhiinvaellus jonka on määrä päättyä jonain päivänä Kaikkivaltiaan kasvojen eteen. Mieleeni piirtyy kuva jossa arat, raihnaiset ja matkan uuvuttamat ihmiset saavat lopulta nostaa katseensa ja nähdä jotakin, mistä heillä vaivalloisen matkan aikana on ollut parhaimmillaankin vain alitajuinen aavistus.

5) Häälaulu (teksti Laulujen laulun 8. luvun pohjalta)

Rakkauden ja välittämisen merkityksestä ei koskaan puhuta liikaa. Teksti on puhdas ja aito rakkauden tunnustus ihmiselle, jonka kanssa tahtoisi jakaa loppuelämänsä. Siinä verrataan elävää rakkautta kauniisti  tulen liekkiin. Se on Herran liekki, jonka ikuista paloa ei arki- elämän tuomat vastoinkäymisetkään pysty täysin sammuttamaan ja tuhoamaan.

Nämä ”virsimelodiat” sävellettiin alun perin ehdotuksiksi vuonna 2005 julkaistuun Siionin virsien lisävihkoon.  Lauluista tuli siksi säkeistömuotoisia ja melodioissa on pyritty huomioimaan yhteislaulullisuus, sekä tietynlainen selkeys ja helppous.

Edellä mainittuun lisävihkoon nämä virret eivät koskaan päätyneet, mutta niiden pohjalta muovautui vuonna 2015 viiden laulun sarja sekakuorolle. 

Vaikka laulut eivät sävelmien, harmonioiden tai tekstien osalta sisällä mitään mullistavaa tai radikaalia, oli lähtökohtana kuitenkin tuoda Siioninvirsikontekstiin jotakin uutta tai ainakin tarkastella vanhaa uudesta näkökulmasta. Kuoroversioiden myötä lauluihin oli mahdollista tehdä pieniä muutoksia ja lisäyksiä joilla musiikilliseen kokonaisuuteen saatiin kerroksellisuutta ja elävyyttä.

On konserttiharmonikalle sävelletty yksiosainen sooloteos, jonka peruslatauksena on erityyppisistä jaksoista huolimatta yksittäinen emotionaalinen tunne, temperamentti, joka vaeltelee laillaan läpi koko teoksen. Se rakentuu staattisista, sekä nopeista, improvisatorisista elementeistä/jaksoista, joiden yllättävä vuorottelu voi antaa kuulijalle paikoitellen epävarman ja impulsiivisen kuulo- ja tunnekokemuksen.

 

Teoksen nimi Zerno (зерно), jyvä, (ydin, olemus) on henkistä lainaa venäläiseltä teatteriohjaajalta ja –teoreetikolta Konstantin Stanislavskilta. Hän on vaikuttanut perustavanlaatuisella tavalla etenkin näyttelijätyön teoriaan ympäri maailman. Sanaa jyvä, (idea) Stanislavski ja hänen seuraajansa käyttävät yleisesti merkitsemään sitä, usein yhdellä sanalla ilmaistavissa olevaa tunnetta, josta näytelmä on saanut alkunsa. Esimerkiksi pelko, kateus, mustasukkaisuus, viha, uskollisuus jne.

 

Kristiina Repo toteaa tutkielmassaan Johdatusta Stanislavskin järjestelmään ja toiminta-analyysin metodiin.

 

”Suomenkielestä löytyy sanontoja -tiedonjyvä, totuuden jyvä, kultajyvänen, Oletko jyvällä?, istuttaa jyvä, heitellä jyviä (joista kasvattaa aihetta), tajuta jyvä jne. Zerno, jyvä on tavallaan emotionaalisesti kiteytetympi sana kuin aihe tai idea, eikä se ole ihan sama kuin siemen tai ydinkään ,joita kumpaakin Stanislavski käyttää teoksissaan.